Kaikki hyvin on.En ole erityisen onneton.

Juu-u.Kai sitä pitäisi jotenkin osata nauttia hiljaisuudesta ja kaikesta siitä, mitä se tuo mukanaan.Kuitenkaan en ole mitenkään erityisen onnellinen.Ehkä ennemminkin surullinen tai allapäin.En ilmeisesti vain osaa nauttia vapaista tai vapaa-ajasta.Tunnen olevani hyvin yksinäinen ja ahdistunut.No ehkä se on taas se masennus joka viime kevät talvena sai minut itkemään tunteja putkeen öisin.Sen takiahan minä menin lääkäriinkin, mutta en saanut kuin nukahtamispillerit.
Huoh.No.Joulu tulee.Eikä edes tunnu siltä vielä.

Johan on.

Aika on mennyt kyllä hyvin nopeasti.En ole edes tajunnut kuinka nopeasti joulukuu on edennyt.Kohta se on juossut jo puoleen.Ja kohta on joulu, mutta joulumieli on vielä ihan kadoksissa.Viime sunnuntaina kävin jouluostostelemassa ja kaupassa tuntui siltä etten tiennyt yhtään mitä olin etsimässä.Löysin kuitenkin kaiken tarvittavan.Vielä kyllä puuttuu yksi lahja, mutta sen toimitan uudeksi vuodeksi, joten sillä ei nyt ole niinkään kiire.Kuitenkin minulta puuttuu toinenkin lahja ja sehän miun pitäis postittaa hyvissä ajoin että se kerkiää perille jouluksi.Mutta ensin miun pitää se tehdä.Jos vaikka viikonloppuna sen saisi tehtyä niin maanantaina saisin sen sitten postiin.Eipä osaa lahjansaaja sitä odottaa.Heh.Enemmän minua huolestuttaa se että ensi keskiviikkona on 17. päivä ja minun pitäisi palauttaa kaikki rästit, että pääsen sitten tammikuussa aloittamaan melkein puhtaalta pöydältä kouluhommat.Eli sain kun sainkin lisäaikaa ja valmistuminen on toukokuussa.Siihen saa kaikki varautua sitten.Kuhan nyt vaan saisi sen inspiraation jonka avulla saisin sen opparin kirjoitettua.Työtkin jatkuvat alkuperäisestä suunnitelmasta kuukaudella, eli olen nyt sitten tammikuun loppuun asti töissä.Sitten olen valmistumiseen asti 100%nen opiskelija.Näin lupasin opolle.Kuitenkin aina töissä lukiessani Kotimaa-lehteä menen katselemaan työpaikkailmoituksia ja innokkaasti etsin kaikki nuorisotyönohjaajaa koskevat.Sitten muistan lupaukseni ja vaivun pieneen epätoivoon,kuinka selviän ne neljä kuukautta ilman "oikeita" töitä.No asioilla on tapana selvitä.

Eilen suunnittelin siskon kanssa jouluaaton ruokalistaa ja voin sanoa että siellä sitä ruokaa riittää.On kylmäsavulohta,kahta erilaista silliä,rosollia,sienisalaattia,juureskuutioita,porkkana- ja lanttulaatikot ja kinkku ja mitähän vielä.Sitten tietty vielä kahvit ja joku kiva jälkiruoka.Odotan kyllä tuohon ruokapöytään pääsemistä.Minun aatto onkin täynnä ruoantekoa.Teen laatikot siskon perheelle ja porukoille.Ja porukoille teen kinkunkin.Ja pitäähän miun käydä kaupassakin jossain vaiheessa, mutta sen teen varmasti jo maanantaina.Mutta jouluunhan on aikaa vielä se 12 päivää, joten kaikkea kerkeää vielä miettiä.

Palataanpa tuolta kaukaisesta tulevaisuudesta hieman lähemmäksi tätä päivää.Ensi tiistaina minulle tehdään hiuspidennykset.Saan siis pitkät hiukset.Ihanaa!Hintahan on hyvinkin suolainen, mutta ei se kyllä pahemmin haittaa kun olen niitä aika pitkään jo halunnut ja jos nyt en niitä olisi ottanut ne olisi siirtynyt jonnekin tulevaisuuteen ja sitten ei olisi enää mitään järkeä niitä ottaa kun on jo niin vanha.Hih.Vanha.Ihan kun en jo olisi.Varmaan on neljännesvuosisata-kriisi alkamassa.Tai sitten vain hyvin myöhäinen teini-ikä.En nyt tiedä kumpi olisi parempi.

No mutta nyt pitää jo palata takaisin töihin että saan jotain tehtyäkin.

Eeli Tapio,rakas kummituspoikani.

Eilen oli Eelin ristiäiset.Tippa tuli linssiin kun pappi kastoi lasta ja isoveikka sai kuivata pään.
Poika sai nimen ja siunauksen.Nyt Eeli on Jumalan lapsi,niin kuin isoveikka-Joona sanoi.Laulettiin Jumalan kämmenellä ja Ystävä sä lapsien.
Oli hauskat juhlat ja nyt olen ylpeä kummitustäti.

Alavus+Tampere=Huippureissuja

Ny istun Tampereella Väinämöisenkatu 15:ssä ja Petra nukkuu tuossa vieressä.Mutta Aloitetaan vanhemmasta ja edetään kronologisesti tänne Manseen.

Viime viikonlopun vietin Alavudella ratsastusriparin jatkiksella.Oli aivan mahtavaa ja oli ihanaa nähdä kavereita.Niitä olikin ollut jo kova ikävä.Pääsin siellä myös ratsastamaan ja olenkin nyt miettinyt josko sitä aloittaisi ratsastustunnit.Tuo viikonloppu oli hyvin kaksimielinen ja todellakin täynnä naurua ja iloa.Silloin en miettinyt mitään muuta kuin nautin hetkestä.

Nyt olen täällä Tampereella.Tulin tänne eilen ja tänään olisi tarkoitus mennä sitten kotia kun huomenna on töitä(Ei muuten nappaa niinkun yhtään!)Eilen juhlistettiin Petran syntymäpäiviä.Taidetaan molemmat olla tulossa vanhaksi kun ei ollut oikein hauskaa eikä oikein hyvää musiikkiakaan soitettu klubilla.Mutta kuitenkin nautittiin illasta siinä suhteessa kun se oli mahdollista.Pitää joskus tulla paremmalla ajalla ja viikonloppuna tänne että näkee vähän enemmänkin kaupunkia.Neljältä olisi tarkoitus nähdä Miiaa.No edellisestä näkemisestähän ei ole vielä edes viikkoakaan mutta se jatkis oli niin "kiireinen" että ei oikein keretty istumaan saman pöydän ääreen ja juttelemaan.Nyt siihen olisi sitten tunti aikaa.Ja 17.05 lähteekin sitten juna kohti Pieksämäkeä ja sitten kotia ja uutta päivää kohti.

Näin tänään.
Tupla ja kuitti.

Niin ja ihmettelen miksi minä olen näin pirteä edellisen yön jäljiltä :D

Jotain hyvää ja kaunista.

Viikko sitten olin lähdössä Maata Näkyvissä-festareille.Edellisen kerran olin käynyt siellä 8 vuotta sitten.Innostus oli nollassa,mutta silti odotin sitä että pääsisin sinne sillä tiesin näkeväni ystäviäni joita en ole nähnyt pitkään aikaan.Näin myös ystäviäni joita näen koulussa kun siellä jaksan käydä.Lähdin matkaan avoimin mielin ja päätin unohtaa omat ennakkoasenteeni sleytä kohtaan ja se kannatti.Välillä ärsytti kuunnella uskoontulemis-juttuja, mutta musiikki oli aivan mahtavaa.Eniten mieleeni jäi Sanctus real,usalainen gospel-bändi.Sen musiikki muistuttaa hyvin paljon U2sta ja sanoitukset ovat hyvin osuvia ja pientä ihmistä puhuttelevia.Jos ei halua löytää Jumalaa niistä sanoituksista niin voi kuvitella sen laulettavan jollekin toiselle ihmiselle.Oli aivan mahtavaa hengailla koko vkonloppu Enilan kanssa,muistin taas kuinka tärkeä ihminen hän on miulle ja kuinka paljon häntä rakastan.Olen hyvin onnellinen hänen puolestaan, kun sunnuntaina ensin aamulla lauloimme hänelle synttärilaulun,illalla häntä kosittiin ja nyt hän on rengastettu.Onnea ja siunasta Enilan ja Kiken yhteiselle polulle.Niin ja onhan ne nuoret pakko mainita joita olin paimentamassa festareilla.Siinä oli kyllä joukko todella mahtavia nuoria.Niiden kanssa ei ollut yhtään ongelmia,vaikka sitä alkuun vähän epäilin.Ja sain kehuja rentoudestani.Olen tyytyväinen reissuun ja itseeni reissulla.Onnistunut festarimatka siis kokonaisuudessaan.Eikä siellä ahdistanut yhtään se jeesustelu.

No jos viime viikonloppu meni festaroidessa niin tänä viikonloppuna on luvassa yhtä isot geimit! Vuorossa on jatkis Alavudella.Aivan mahtavaa nähdä niitä ihania isosia ja leiriläisiä pitkästä aikaa.Ja Huttuset ja hevoset ja Miia.Voi että.Tuntuu jo nyt että viikonloppu ratsastuskoululla on liian lyhyt.No ehkä sitä järjestetään jatkiksen jatkis ja menen sitten myös sinne.Odotukset ovat siis korkealla ja toivon että viikonloppu vastaa odotuksia,eli hyvää yhteistä aikaa ja ratsastusta.Pitäisi kai rueta pikku hiljaa pakkailemaan että kerkeää lähteä klo 12 starttaamaan auton Etelä-Pohojanmaalle :D

Muistijäljet.

Olinpas lenkillä.Kadulla ei tullu ketään vastaan,muutama auto ajo vaan ohi.Se rauhallisuus ja korvissa soiva mahtavan musiikki sai miut miettimään ihmisiä.Kaikkia jotka on tässä viimesen vuoden aikana ollu miun elämässä.Kaikkia tuli ikävä.Ihan kaikkia.Mieleen tuli kaikki mahtavat jutut vappupiknikeistä ja -tansseista peli-iltaan ja viimeisimpiin naamiaisiin/naamajaisiin/naimajaisiin.Ikävä tuli.Rakastan teitä kaikkia.Ihan kaikkia. <3

Muistijäljet ei peity alle sen.

Pirskatin rippikoululaiset!

On se kumma kun eivät osaa kirkossa käyttäytyä!Siinä palo sitten miun vapaa sunnuntai, jonka olisin halunnu viettää darrassa sängyn pohjalla maaten ja sitten syöden isänpäiväherkkuja.
Huoh.
No sunnuntaiaamu menee sitten kirkossa paimentamassa rippikoululaisia.Se niistä viikonloppusuunnitelmista.Mutta kyllä ne jollain tasolla onnistuu :)

Elma on kyllä ihana.
Aamulla löysin sen terrasta nahkan.Se oli kokonaina eli nahanluonti oli onnistunu täydellisesti.Tänään myös syötiin hiirtä.Puolikas on vielä pakkasessa.Osa hiirestä meni kyllä roskiin kun tajusin sen olevan liian iso pala.
Sen jälkeen se kiipeili reippaasti oksilla ja muutenkin liikkui paljon.Sitä oli ihana tuijotella.On se kyllä mahtavaa kuinka se pystyy liikkumaan ihan ääneti.
Nyt Elma on jossain pohjaturpeissa piilossa.Varmaan nukkumassa.Mikäs siinä.Kyllä se uni maittaa kun on maha täynnä hiirtä.Maha pullottaa kivasti :)

Nyt minäkin syön jotain ja menen myöhemmin nukkumaan.

25. lokakuuta Herran vuonna 1943

Tuona päivänä päivän yli tasan 65 vuotta sitten syntyi isäni, Kyösti Tapio Lahti.
Kiitos siitä että synnyit isäkseni tai että minä synnyin tyttäreksesi.
En olisi halunnut ketään muuta isää.
Ilman sinua elämäni ei olisi tämä.
Kiitos kaikesta.
Rakastan sinua koko sydämestäni.Aina.Ja ikuisesti.

Mato.

Noniin.Nyt on käynyt sitten niin että loppuviikosta miulle tulee käärme.Rottakäärmeen ja viljakäärmeen hybridi (eli käsittääkseni sekotus niinku suomeksi) ja naaras.Olen miettinyt tämän aamun sille nimiä.Olen keksinyt jopa yhden varteenotettavan nimen ja se on Elvi.
Sen nimen tulee olla sellainen jolla sitä voi aina kutsua.Siksi en halua antaa sille mitään hienoa nimeä, kun kuitenkin siitä käyttäisin sitten aina lempinimeä.
Olen miettinyt myös Kerttua, mutta olen tullut siihen tulokseen että se on tulevan koirani nimi.Jonka muuten saan keväällä.
Taidan ottaa kalenterin esille ja katsoa sieltä matoselle sopivia nimiä.
Elmakin kuulostaisi kivalle.
Huoh.On tämä nyt vaikeaa.No ehkä se nimi selviää sitten kun nään neitosen ensimmäisen kerran.
Huomenna ostamaan terraa ja pohjamateriaalia.Sitten etsimään hyviä kiipeilyoksia ja piiloja ja vesikuppia.Kaiken pitää olla valmiina, kun kärme tule kotiin.
Olen niin innoissani.

Coldplay-Talk

On se kyllä niin että haluaisin puhua.
Puhua juuri sinun kanssasi.
Sinun kanssasi asioista jotka painaa mieltäni.
Painaa mieltäni niin paljon että välillä tuntuu että tulisi itku.
Tulisi itku, joka auttaisi minua selvittämään pääni.
Selvittämään pääni, etten hajoaisi pieniksi palasiksi.
Hajoaisi pieniksi palasiksi niin etten voisi enää ehjätä itseäni.
Ehjätä itseäni kokonaiseksi.
Kokonaiseksi omaksi itsekseni.
Omaksi itsekseni.
Itsekseni.

Tästä se alkaa.

Nyt olen aloittanut oman blogin.
En enää jaksa kirjoittaa erinäisille nettisivustoiden päiväkirjoihin omia tuntojani, mistä kaikki voivat ne käydä lukemassa.Noo..En tiedä muuttuuko se täällä sen paremmaksi mutta kuitenkin.
Ehkä pidän tätä enemmän itselleni kuin muille.Niin.Niin sen täytyy mennä.