Eilen oli vaalit. En seurannun vaalitulosta vaan katsoit tyytyväisenä leffaa. Facebook piti minut ihan tarpeaksi vaalivalvojaisissa, että tiesin suurin piirtein miten vaaleissa kävi vaikka en aamulla osannutkaan nimetä nyt niitä uunituoreita suurimpia puolueita.
Minä en siis äänestänyt vaaleissa. Nyt varmasti kaikilta, jotka tätä tekstiä lukee nousee niskakarvat pystyyn ja huudahtavat kodeissaan: "Miksi ihmeessä?!". No siis ihan vain sen takia kun ei pahemmin jaksanut nuo vaalit kiinnostaa. En jaksanut edes ottaa ehdokkaista selvää. No nyt kaikki siellä kotonaan ajattelee: "Ei sitten tarvitse valittaa hallituksen päätöksistä, jos ei ole äänestänyt." Ja hitot. En ole jaksanut pitkään aikaan kiinnittää huomiota valtion asioihin. Omissakin asioissa on tarpeeksi tekemistä. Ja sitä paitsi. Minähän valitan jos siltä tuntuu.
En nyt kuitenkaan ollut puhumassa itsestäni vaan muista. Ja kun jo mainitsin tuon valittamisen niin valitan nyt muista ihmisistä.
Suomessahan vallitsee tiettävästi demokratia. Ainakin aikaisemmin on. Eli kansa päättää. No nyt kun ei vaalit mennyt "niin kuin piti" tai "niin kuin aina ennenkin", kaikki valittaa. Facebook on ollut täynnä valitusta vaalituloksesta koko päivän. Voisitteko valittaa siitä vaikka jossain muualla kuin sosiaalisessa mediassa? Valittakaa kotonanne tai työpaikalla tai ihan missä vaan irlinä. Kansa on nyt puhunut ja sille ei nyt voi enää mitään. Eläkää sen kanssa. Aina ei vaan voi voittaa.
Ukkini sanoi aina että pettymys pitää kääntää voitoksi. Voi ollakin ihan hyvä että persut tuli hieman sekoittamaan pakkaa, että ei mennä aina samanlaisilla hallituksilla. Eikä sitä voi koskaan etukäteen tietää mitä tuleman pitää. Vain aika näyttää. Pitää vain yrittää sopeutua. Onhan se toki ihan totta, että persujen vaalilupaukset oli hieman ampuvia mutta katsellaan miten ne niitä lunastaa. Minä ainakin seuraan ihan mielenkiinnolla.
Rusakko kuittaa.
