Minulla leireille laskeutuminen tapahtuu hitaasti lapsityön koko perheen leiripäivän ja nappulaleirin kautta toimistopäivään ja vaparille, joita seuraa sitten kesän ensimmäinen ripari.
Kesällä on kyllä aivan mahtavinta tehdä leirejä. Kuka nyt jaksaa tai haluaa olla jumissa jossain tylsässä, pimeässä ja tunkkaisessa toimistossa kun voi hengata ulkonakin. No. On ne toimistopäivätkin pakollisia kun pitää tehdä juttuja joiden pohjat löytyy vaan työkoneelta.
Eilen oli siis ensimmäinen "leiri". Oli ihanaa olla ulkona, mutta toisaalta sitä sai myös hieman kärsiä kun en muistanut laittaa aurinkorasvaa, joten nyt voin näyttää rusketusraidat kyllä. No iho on edelleenkin suhteellisen punainen, mutta onneksi ei kipeä. Nyt mietin kuumeisesti minne olen aurinkorasvani viime syksynä muutossa laittanut. Sillä tänään taitaa tulla yhtä kuuma päivä. Ihanaa sinänsä. No riparilla on sitten taas perinteisesti hyvinkin kylmä. Olen siitä aivan varma.
Mutta eilen tein erikoisen päätöksen. Päätin että jossain vaiheessa hankin mökin. Mökin jostain Savosta, järven rannalta. Tämä unelma syntyi eilen Polvelan leirikeskuksen laiturilla kun ulkona oli sen muutaman hetken aivan hiljaista ja pystyin nauttimaan siitä hiljaisuudesta kun vain muutamat linnut lauloi, aurinko paistoi ja järvi oli tyyni. Kuinka ihanaa olisikaan kiireestä täysien leirien jälkeen aina paeta omalle mökille muutamaksi päiväksi vain rauhoittumaan ja voimaantumaan.
Katsellaan tässä kuinka paljon sitä kerkeää blogia päivitellä töiden (eli leirien) lomassa.
