Edellisen päivityksen jälkeen on maailmalta selvitty takaisin, jatkettu samassa työssä Sastamalassa seurakunnalla nuorisotyössä, muutettu pari kertaa yksin ja kerran yksiin. Nyt elämä soljuu kivikoita parhaansa mukaan väistellen sinisessä talossa Tampereen Pispalassa. Minä, mie ja kolme käärmettä.
Jo itsessään muutto tuon miehekkeen kanssa yksiin oli uusi alku elämässä, joka joka päivä jaksaa yllättää, ilostuttaa tai vihastuttaa. Silti joka ilta ennen nukahtamista hiljaa sanotaan sanat: "minä tykkään sinusta." Välillä siitä tulee erilaisia variaatioita ja ne saavat parhaimmillaan aikaan pienen hihittelyn. Joskus ne sanotaan spontaanisti yhteen ääneen ja joskus nukkuville korville. Silti sen sanominen ääneen, monta kertaa päivässä, on meille tärkeää. Mutta ehkä ei enempää nyt tästä aiheesta.
Ajattelin aktivoida uudestaan tämän blogin ja kertoa minun elämästäni. Vähän kaikesta ja välillä varmaan en oikein mistään. Tuntoja, luuloja, harhoja, tahtoja, unelmia, ongelmia, paineita. Noista ja muistakin. Arjesta.
Voisin aloittaa alusta ja kertoa itsestäni. Olen 31-vuotias savolaisnainen, tyttö kuitenkin omasta mielestäni, ja asun Tampereen Pispalassa miehen, poikaystävän, ja kolmen käärmeen kanssa. Töissä käyn Sastamalassa ja sielltä olen ev.lut. seurakunnalla nuorisotyönohjaajana. Oikeasti olen vt, olin jo kerran virallisestikin ihan virassa, mutta valitus valinnoista tai menettelyistä teki minusta vt:n. Vt, vs tai virka, työtäni teen täydestä sydämestä. Kotona kokkailen, leivon ja kasvatan papuja. On parvekkeella nyt kyllä perunaa ja valkosipuliakin ämpäreissä. Niin ja pakolliset amppelimansikat, joista on saatu jo parikymmentä marjaa maistiaisiksi. Vapaa-ajallani tuskailen ja tasapainoisen painon, liikunnan ja ravinnon suhteen.parisuhdekiloja on liikaa ja ruoka liian hyvää.
Yritän kirjoitella tänne elämäni kommelluksista, kohokohdista ja tylsääkin tylsemmästä arjesta kerran viikossa. Niin. Uusi alku. Onhan tämä.
