Juurikin kolahti PMMPn uusi levy postiluukusta.Ihan innoissani kuuntelen tätä,enkä oiken vielä osaa sanoa onko tämä hyvä vai huono vai mitä tämä on.Erilainen tämä on ainakin kun edelliset levyt.
Kuuntelen kuuntelen.
keskiviikko 25. maaliskuuta 2009
tiistai 24. maaliskuuta 2009
Valokuvia.
Olin käymässä mummolassa.Puhuttiin vanhoista kuvista ja ruettiin niitä sitten katselemaan.
Siellä oli paljon hyvin vanhoja kuvia ja niistä yritin tunnistaa missä on ukki tai ukin sisko,äiti tai isä.Joistakin kuvista yritin tunnistaa mummon.Äidin tunnistin heti ja totesin että meissä on ollut pienenä paljon samaa näköä.
Oli ihanaa nähdä mummo ja ukki nuorena.Kun he ovat täynnä elämää ja ilman suurempia huolia.Kuitenkin siellä ukin kuvissa oli muutamia sotakuvia ja ne eivät olleet niin ihania,mutta niilläkin on oma tarinansa.Jotenkin vanhoista kuvista on lohdittavaa huomata että vanhetessaan ihmisessä kuitenkin säilyy ne samat piirteet.Esimerkiksi hymy.Huomaan mummosta että hänellä on edelleen samanlainen hymy kuin joskun kaksikymppisenä tai pitäessään äitiä sylissään,kuin nyt.
Siirtyessäni tuoreempiin kuviin huomasin tunnistavani oman ukin ja mummon paremmin.Jossain muistin sopukoissa joistain kuvista löytyy hyvinkin elävä muisto.
Nyt olo on hieman haikea.Tänään on ukin 85-vuotispäivä.Ukkihan on siis jo kuollut,mutta ukin muisto pysyy hyvin elävänä mielessäni.Varsinkin ne hyvät ja parhaat muistot.Katsellessani kuvia huomasin kaipaavani ukkia ja joidenkin kuvien kohdalla olisi tehnyt mieli itkeä.Niin on kova ikävä edelleenkin viiden vuoden jälkeen.Ja edelleen kadun sitä etten käynyt tervehtimässä ukkia sairaalassa viimeisinä kuukausina tarpeeksi usein.Olen sen vannonut etten tee samaa virhettä mummon kanssa.
Vanhojen rakkaitten ihmisten kanssa kannattaa viettää kaikki se aika maailmassa joka on mahdollista.Koska koskaan ei voi tietää millon vaihtaa toisen kanssa viimeisen hymyn,halauksen tai katseen.Jokaiseen hetkeen kannattaa tarttua ja jokaisesta hetkestä tehdä ainutlaatuinen,sillä sitten myöhemmin ne ovat niitä kultaisia muistoja.Carpe Diem.Ju nou.
Ukki.Olet minulle niin rakas.Aina.
Siellä oli paljon hyvin vanhoja kuvia ja niistä yritin tunnistaa missä on ukki tai ukin sisko,äiti tai isä.Joistakin kuvista yritin tunnistaa mummon.Äidin tunnistin heti ja totesin että meissä on ollut pienenä paljon samaa näköä.
Oli ihanaa nähdä mummo ja ukki nuorena.Kun he ovat täynnä elämää ja ilman suurempia huolia.Kuitenkin siellä ukin kuvissa oli muutamia sotakuvia ja ne eivät olleet niin ihania,mutta niilläkin on oma tarinansa.Jotenkin vanhoista kuvista on lohdittavaa huomata että vanhetessaan ihmisessä kuitenkin säilyy ne samat piirteet.Esimerkiksi hymy.Huomaan mummosta että hänellä on edelleen samanlainen hymy kuin joskun kaksikymppisenä tai pitäessään äitiä sylissään,kuin nyt.
Siirtyessäni tuoreempiin kuviin huomasin tunnistavani oman ukin ja mummon paremmin.Jossain muistin sopukoissa joistain kuvista löytyy hyvinkin elävä muisto.
Nyt olo on hieman haikea.Tänään on ukin 85-vuotispäivä.Ukkihan on siis jo kuollut,mutta ukin muisto pysyy hyvin elävänä mielessäni.Varsinkin ne hyvät ja parhaat muistot.Katsellessani kuvia huomasin kaipaavani ukkia ja joidenkin kuvien kohdalla olisi tehnyt mieli itkeä.Niin on kova ikävä edelleenkin viiden vuoden jälkeen.Ja edelleen kadun sitä etten käynyt tervehtimässä ukkia sairaalassa viimeisinä kuukausina tarpeeksi usein.Olen sen vannonut etten tee samaa virhettä mummon kanssa.
Vanhojen rakkaitten ihmisten kanssa kannattaa viettää kaikki se aika maailmassa joka on mahdollista.Koska koskaan ei voi tietää millon vaihtaa toisen kanssa viimeisen hymyn,halauksen tai katseen.Jokaiseen hetkeen kannattaa tarttua ja jokaisesta hetkestä tehdä ainutlaatuinen,sillä sitten myöhemmin ne ovat niitä kultaisia muistoja.Carpe Diem.Ju nou.
Ukki.Olet minulle niin rakas.Aina.
sunnuntai 1. maaliskuuta 2009
Sovitus.
Sovittiin sitten äitin kanssa.Kaikki siis valtakunnassa hyvin.
Sovitin myös yhtä Annin mekkoa, jota harkitsen että laittaisin sen tuleviin häihin.En ole kyllä aivan varma että viihdyn siinä.
Tykästyin elokuvaan Sovitus.Siinä on Keira Knightley ja James McAvoy pääosissa.Itkin lopussa.Se oli niin ihana ja surullinen.Kyseessä on siis rakkausdraama.Suosittelen.Ja ihan vaan tiedoksi jos yhtään tykkää James McAvoysta niin tässä leffassa se on erityisen suloinen,söpö,komea ja aivan syötävä.
Sovitin myös yhtä Annin mekkoa, jota harkitsen että laittaisin sen tuleviin häihin.En ole kyllä aivan varma että viihdyn siinä.
Tykästyin elokuvaan Sovitus.Siinä on Keira Knightley ja James McAvoy pääosissa.Itkin lopussa.Se oli niin ihana ja surullinen.Kyseessä on siis rakkausdraama.Suosittelen.Ja ihan vaan tiedoksi jos yhtään tykkää James McAvoysta niin tässä leffassa se on erityisen suloinen,söpö,komea ja aivan syötävä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)