Eilen illalla tuli sitten homoilta telkkarista.Kakkoselta ja olisikohan se ollut vähän niinkuin A2-juttu.No olipa siitä taas hirveesti hyötyä.No sai se ainakin facebookissa useiden hengellisten ja yhteiskunnallisesti aktiivisten ihmisten kielenkannattimet löystymään ja sanaisen arkun löystymään.Ohjelma sai paljon kritiikkiä.Lähinnä siksi että kaksi ääri päätä asetetaan yheen tilaan tappelemaan asiasta joka ei tainnut olla aivan selvä, sillä toiset puhui homojen välisistä avioliitoista ja toiset liittojen siunaamisesta.Niillähän on vissi ero!Mutta sitä eroa ei missään vaiheessa tuotu esille eikä näitä asioita erotettu toisistaan.VIRHE!
Itse seurasin keskustelun ehkä ensimmäistä tuntia muutaman minuutin juuri ennen kun alkoi uutiset ja sen jälkeen olin jo valmis vierailemaan eroakirkosta.com-sivutolla!On meillä tässä luterilainen kirkko jonka Raamattutulkinta on 2000 vuotta vanha!Joku mättää...Ohjelman paras kommentti oli nuorelta naiselta joka totesi että matkalla studioon bussissa asiaa puolustavat juttelivat keskenään niitä näitä ja ne jotka vastustivat asiaa pänttäsivät argumenttejaan että osaavat sanoa asiat oikein.
Olen hyvinkin liberaali ja ajattelen että kun yhteiskunta on hyvinkin paljon muuttunut tässä 2000 vuodessa niin olisi varmaan hyvä myös kirkon hieman uudistaa näkökulmiaan.Jos Raamattua pitää tulkita samoin kuin 2000 vuotta sitten niin paljon on jo pielessä tässä kirkossa.Kai tässä pitää rueta itsekin miettimään saanko tehdä töitä seurakunnassa kun olen nainen.
Nuorisotyönohjaajana mietin asiaa nuorisonkin kantilta.Yhteiskunta haluaa olla suvaitsevainen ja ottaa kaikenlaiset ihmiset vastaan sellaisenaan kun he ovat.Mutta nyt tuntuu siltä että kirkko ei ole valmis ottamaan yhteyteensä homoseksuaaleja vaikka kuitenkin opettaa että kaikki ovat Jumalan edessä samanarvoisia, Jumalan silmissä kaunis oli se eräskin slogan varhaisnuorisotyössä (anteeksi väärän termin käyttö!).Kirkko siis viestittää hyvin ristiriitaisia asioita.Kirkkoon ovat tervetulleita homot, heterot,bit, transsut ja muut, mutta kun naimisiin ollaan menossa hyväksytään Jumalan eteen vietäviksi vain heteroiden liitot.Kuitenkin yhteiskunta ottaa kaikkien liitot vastaan, niin avioliitot kuin rekisteröidyt parisuhteetkin.
No muutoshan lähtee ruohonjuuritasosta.Meillä on jo naispiispa, joka kannattaa homoliittojen siunaamista kuten moni muukin piispa.Luulen siis että on vain ajan kysymys kun homot saavat tuoda rakkautensa Jumalan eteen kirkossa.Itsehän voin vaikuttaa asiaan nuorten kautta varovasti.Suvaitsevaisuuttahan se on.
1. Korinttilaiskirjeessäkin sanotaan "Mutta suurin on rakkaus." Näin jään odottamaan kirkon muuttumista.
Np. Hurts - Once (Diana Vickers cover)
keskiviikko 13. lokakuuta 2010
perjantai 8. lokakuuta 2010
Kahvi ja se toinen.
Päivä ei voi alkaa ilman kahvia ja sitä toista! Vai voiko?
Päivä alkaa hyvin jos herää virkeänä, käy aamulenkillä pikkukoiran kanssa, keittää kahvin ja juo sen sen toisen kanssa.Sitten on täysin hereillä.Samalla täytyy tietty kuunnella musiikkia, mutta välillä se on virhe kun sitä jää täysin hallitsemattomasti kuuntelemaan ja kaikki muu unohtuu ja myöhästyy töistä. Damn. No onneksi ei ole työaikaa...
Välillä on sitten niitä päiviä että herää hyvinkin väsyneenä ja raahaa itsensä pakonomaisesti lenkille ja vetää vaatteet niskaan ja menee töihin. Ja ehkä jossain välissä sitten herää kunnolla.Ei siis hyvä. Not at all!
No siis tänäänkin on tuo ensimmäinen skenario voimissaan ja kaiken sen lisäksi istun tässä kirjoittamassa blogia.No ehkä pitää käydä ottamassa se kahvikupponen kauniiseen käteen ja se toinen toiseen ja yrittää sen jälkeen suoriutua töihin.
Vi ses!
Päivä alkaa hyvin jos herää virkeänä, käy aamulenkillä pikkukoiran kanssa, keittää kahvin ja juo sen sen toisen kanssa.Sitten on täysin hereillä.Samalla täytyy tietty kuunnella musiikkia, mutta välillä se on virhe kun sitä jää täysin hallitsemattomasti kuuntelemaan ja kaikki muu unohtuu ja myöhästyy töistä. Damn. No onneksi ei ole työaikaa...
Välillä on sitten niitä päiviä että herää hyvinkin väsyneenä ja raahaa itsensä pakonomaisesti lenkille ja vetää vaatteet niskaan ja menee töihin. Ja ehkä jossain välissä sitten herää kunnolla.Ei siis hyvä. Not at all!
No siis tänäänkin on tuo ensimmäinen skenario voimissaan ja kaiken sen lisäksi istun tässä kirjoittamassa blogia.No ehkä pitää käydä ottamassa se kahvikupponen kauniiseen käteen ja se toinen toiseen ja yrittää sen jälkeen suoriutua töihin.
Vi ses!
torstai 7. lokakuuta 2010
Tervetuloa junamatkalle sinne minne et halua tai minne viimeisenä luulisit pääseväsi.
Pimpeli pom!
Katsoin tuossa yhtenä iltana sivusilmällä BB:ia ja kun niillä on siellä menossa Asema (tjsp)-viikkotehtävä, niin siellä kulkee junia ja kovaäänisistä tulee ne perinteiset junaääni kuulutukset.No tuli mieleen viime kesä ja se kun matkustin Evo-Nilsiä-Evo reitin ihan vaan konfirmaation tähden.Jos saan näin ohimennen sanoa , niin oli aika tyhmää käydä olemassa yksi päivä Nilsiässä kun leiriltä olin poissa sitten sen kolme. Nilsiään meno oli oikeastaan aika helppoa, kun Evolta pääsin Jäspin bussilla Kuopioon ja siltä junalla Siilinjärvellä ja sieltä tulikin sitten pappi minua noutamaan.Hienoa.Ei mennyt hermo vaikka juna olikin Kuopiossa myöhässä vartin.No tämä oli siis lauantaina.Sunnuntaina konfis, kahvit ja pullat ja juhlat, maanantaina takaisin Evolle.No. Ensin Nilsiästä bussilla Siilinjärvelle, sieltä junalla Hämeenlinnaan asti, vaihdot oli vain Kuopiossa, Pieksämäellä ja Tampereella.Ja Hämeenlinnasta bussilla Evo-keskukselle ja sukkulabussilla Kilkkeen suoralle.Jee!Tuo reitti oli liian pitkä kun matkustamiseen meni noin 8 tuntia, kun omalla autolla olisin ollut perillä jo viidessä.No omalla autollahan en voinut mennä kun leirin jälkeen oli Suomi-kiertue ulkomaalaisten kanssa.Ja kun se loppui niin piti taas matkustaa junalla.Tällöin juna kulki suoraan Helsingistä Siilinjärvelle.Se oli päivän viimeinen juna ja se kun oli 10 minuuttia myöhässä en kerennyt Nilsiän bussiin, joten olin yötä Helin luona Jännevirralla.Niin ja siis takaisin tuohon Asemaan. Rupesi ihan tekemään mieli matkustaa junalla, kunnes nyt sitten kirjoitin tämän tekstin ja sepostuksen kesän junamatkoista niin olenkin ihan erimieltä.Ja onneksi täällä Juuassa ei ole edes Juna-asemaa, joska pääsisi ties minne.No oma auto on kyllä mukava kun sillä saa ajella minne haluaa ja milloin haluaa.Ainut vaan ettei itse ajaessa voi nukkua tai katsella tietokoneelta elokuvaa, eikä auto itsenäisesti saavuta määränpäätä, vaan sillä voi jopa eksyä.No mutta eiköhän tämän elämän aikana tule vielä junailtua ihan kiitettävästi.
Minulla oli tähän joku syväluotaavampikin juttu, mutta kun pää on laho niin en enää muista sitä.
Elämä.Se se oli.Että elämä on hieman kuin junamatka.Ainut että saat itse ohjata sitä.Mutta elämä kulkee raiteita pitkin jotka on joku asettanut sinua varten.Sillä on määränpää ja lähtöpiste.
Rata kulkee ylä- ja alamäkiä ja kaartelee välillä. Välillä rata on huonossa kunnossa ja välillä voi juna voi mennä hyvinkin lujaa hyvän radan takia. Välillä pitää pystähtyä päästämään kiireisempiä junia ohi ja välillä pitää pysähtyä tankkaamaan. Silloin tällöin kahden eri junan radat risteävät ja niitä voi mennä vierekkäinkin ja sitten ne voivat erota. Emme kuitenkaan koskaan voi tietää mitä radan varrella on tai missä päätepysäkki loppujen lopuksi on. Vai katkeaako rata kesken kaiken.
Tutkimattomat ovat Herran tiet.
Katsoin tuossa yhtenä iltana sivusilmällä BB:ia ja kun niillä on siellä menossa Asema (tjsp)-viikkotehtävä, niin siellä kulkee junia ja kovaäänisistä tulee ne perinteiset junaääni kuulutukset.No tuli mieleen viime kesä ja se kun matkustin Evo-Nilsiä-Evo reitin ihan vaan konfirmaation tähden.Jos saan näin ohimennen sanoa , niin oli aika tyhmää käydä olemassa yksi päivä Nilsiässä kun leiriltä olin poissa sitten sen kolme. Nilsiään meno oli oikeastaan aika helppoa, kun Evolta pääsin Jäspin bussilla Kuopioon ja siltä junalla Siilinjärvellä ja sieltä tulikin sitten pappi minua noutamaan.Hienoa.Ei mennyt hermo vaikka juna olikin Kuopiossa myöhässä vartin.No tämä oli siis lauantaina.Sunnuntaina konfis, kahvit ja pullat ja juhlat, maanantaina takaisin Evolle.No. Ensin Nilsiästä bussilla Siilinjärvelle, sieltä junalla Hämeenlinnaan asti, vaihdot oli vain Kuopiossa, Pieksämäellä ja Tampereella.Ja Hämeenlinnasta bussilla Evo-keskukselle ja sukkulabussilla Kilkkeen suoralle.Jee!Tuo reitti oli liian pitkä kun matkustamiseen meni noin 8 tuntia, kun omalla autolla olisin ollut perillä jo viidessä.No omalla autollahan en voinut mennä kun leirin jälkeen oli Suomi-kiertue ulkomaalaisten kanssa.Ja kun se loppui niin piti taas matkustaa junalla.Tällöin juna kulki suoraan Helsingistä Siilinjärvelle.Se oli päivän viimeinen juna ja se kun oli 10 minuuttia myöhässä en kerennyt Nilsiän bussiin, joten olin yötä Helin luona Jännevirralla.Niin ja siis takaisin tuohon Asemaan. Rupesi ihan tekemään mieli matkustaa junalla, kunnes nyt sitten kirjoitin tämän tekstin ja sepostuksen kesän junamatkoista niin olenkin ihan erimieltä.Ja onneksi täällä Juuassa ei ole edes Juna-asemaa, joska pääsisi ties minne.No oma auto on kyllä mukava kun sillä saa ajella minne haluaa ja milloin haluaa.Ainut vaan ettei itse ajaessa voi nukkua tai katsella tietokoneelta elokuvaa, eikä auto itsenäisesti saavuta määränpäätä, vaan sillä voi jopa eksyä.No mutta eiköhän tämän elämän aikana tule vielä junailtua ihan kiitettävästi.
Minulla oli tähän joku syväluotaavampikin juttu, mutta kun pää on laho niin en enää muista sitä.
Elämä.Se se oli.Että elämä on hieman kuin junamatka.Ainut että saat itse ohjata sitä.Mutta elämä kulkee raiteita pitkin jotka on joku asettanut sinua varten.Sillä on määränpää ja lähtöpiste.
Rata kulkee ylä- ja alamäkiä ja kaartelee välillä. Välillä rata on huonossa kunnossa ja välillä voi juna voi mennä hyvinkin lujaa hyvän radan takia. Välillä pitää pystähtyä päästämään kiireisempiä junia ohi ja välillä pitää pysähtyä tankkaamaan. Silloin tällöin kahden eri junan radat risteävät ja niitä voi mennä vierekkäinkin ja sitten ne voivat erota. Emme kuitenkaan koskaan voi tietää mitä radan varrella on tai missä päätepysäkki loppujen lopuksi on. Vai katkeaako rata kesken kaiken.
Tutkimattomat ovat Herran tiet.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)