Pimpeli pom!
Katsoin tuossa yhtenä iltana sivusilmällä BB:ia ja kun niillä on siellä menossa Asema (tjsp)-viikkotehtävä, niin siellä kulkee junia ja kovaäänisistä tulee ne perinteiset junaääni kuulutukset.No tuli mieleen viime kesä ja se kun matkustin Evo-Nilsiä-Evo reitin ihan vaan konfirmaation tähden.Jos saan näin ohimennen sanoa , niin oli aika tyhmää käydä olemassa yksi päivä Nilsiässä kun leiriltä olin poissa sitten sen kolme. Nilsiään meno oli oikeastaan aika helppoa, kun Evolta pääsin Jäspin bussilla Kuopioon ja siltä junalla Siilinjärvellä ja sieltä tulikin sitten pappi minua noutamaan.Hienoa.Ei mennyt hermo vaikka juna olikin Kuopiossa myöhässä vartin.No tämä oli siis lauantaina.Sunnuntaina konfis, kahvit ja pullat ja juhlat, maanantaina takaisin Evolle.No. Ensin Nilsiästä bussilla Siilinjärvelle, sieltä junalla Hämeenlinnaan asti, vaihdot oli vain Kuopiossa, Pieksämäellä ja Tampereella.Ja Hämeenlinnasta bussilla Evo-keskukselle ja sukkulabussilla Kilkkeen suoralle.Jee!Tuo reitti oli liian pitkä kun matkustamiseen meni noin 8 tuntia, kun omalla autolla olisin ollut perillä jo viidessä.No omalla autollahan en voinut mennä kun leirin jälkeen oli Suomi-kiertue ulkomaalaisten kanssa.Ja kun se loppui niin piti taas matkustaa junalla.Tällöin juna kulki suoraan Helsingistä Siilinjärvelle.Se oli päivän viimeinen juna ja se kun oli 10 minuuttia myöhässä en kerennyt Nilsiän bussiin, joten olin yötä Helin luona Jännevirralla.Niin ja siis takaisin tuohon Asemaan. Rupesi ihan tekemään mieli matkustaa junalla, kunnes nyt sitten kirjoitin tämän tekstin ja sepostuksen kesän junamatkoista niin olenkin ihan erimieltä.Ja onneksi täällä Juuassa ei ole edes Juna-asemaa, joska pääsisi ties minne.No oma auto on kyllä mukava kun sillä saa ajella minne haluaa ja milloin haluaa.Ainut vaan ettei itse ajaessa voi nukkua tai katsella tietokoneelta elokuvaa, eikä auto itsenäisesti saavuta määränpäätä, vaan sillä voi jopa eksyä.No mutta eiköhän tämän elämän aikana tule vielä junailtua ihan kiitettävästi.
Minulla oli tähän joku syväluotaavampikin juttu, mutta kun pää on laho niin en enää muista sitä.
Elämä.Se se oli.Että elämä on hieman kuin junamatka.Ainut että saat itse ohjata sitä.Mutta elämä kulkee raiteita pitkin jotka on joku asettanut sinua varten.Sillä on määränpää ja lähtöpiste.
Rata kulkee ylä- ja alamäkiä ja kaartelee välillä. Välillä rata on huonossa kunnossa ja välillä voi juna voi mennä hyvinkin lujaa hyvän radan takia. Välillä pitää pystähtyä päästämään kiireisempiä junia ohi ja välillä pitää pysähtyä tankkaamaan. Silloin tällöin kahden eri junan radat risteävät ja niitä voi mennä vierekkäinkin ja sitten ne voivat erota. Emme kuitenkaan koskaan voi tietää mitä radan varrella on tai missä päätepysäkki loppujen lopuksi on. Vai katkeaako rata kesken kaiken.
Tutkimattomat ovat Herran tiet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti