Syksyn värit

Erosin tuossa vähän aikaa sitten lyhyestä suhteesta, johon olin panostanut enemmän kuin olin kuvitellutkaan. Olin tietenkin aivan rikki ja arvet parantuvat edelleen, omalla ajallaan.

Kun tämä tapahtui torstaina, seuraavana päivänä matkustin kotikonnuille selvittämään päätä. Samalla hain rakkaimman pikkunakin, siis Eetun, kotia täyttämään päiväni. Lauantaina sain viestin työystävältäni. Siinä viestissä hän kysyi, minkä väriseltä elämä näyttää. Silloin rupesin oikeasti miettimään omaa elämääni. Istuin ulkona, tuijotin puita ja mietin, minkä värinen elämäni sillä hetkellä on ja minkä värinen se oli pari päivää sitten.

Perjantaina elämä oli melkein musta, lauantaina se oli harmaa, niinkuin mustavalkokuvissa ja sunnuntaina huomasin siinä jo hieman keltaista. Kun viikko oli kulunut, elämässä näkyi jo paljon värejä, mutta ne värit olivat haalistuneita. Sen jälkeen tein päätöksiä.

Päätökset koskivat arpiani. Päätin antaa ajan parantaa. Syvimmät haavathan paranee hitaimmin, mutta silloin niiden kanssa oppii elämään ja jopa tykkäämään niistä. Samalla hyväksymme itsemme ja kannamme arpemme ylpeinä. Ja tärkeimpänä asiana on vahvistuminen. Mutta kaikki tämä vie ja vaatii aikaa. Sitä et voi kiirehtiä. Ainut, mitä voit tehdä on hyväksyä tilanne. Siitä se sitten alkaa.

Tänään ajoin töistä kotiin. Aurinko paistoi, radiosta tuli hyvä biisi. Samalla kerkesin katsoa maisemia. Huomasin kaikki ne mahtavat värit, syksyn värit: keltaisen, oranssin ja punaisen höystettynä ruskealla ja vihreällä. Kuinka kaunis luonto onkaan nyt! Ja kuinka moni pysähtyy sitä ihastelemaan arjen keskellä? Ei varmasti kovinkaan moni.

Samalla muistin työystäväni kysymyksen elämän väristä. Hymyilin ja totesin näkeväni kaikki värit ja hienosti ne näkyivätkin. Olin jossain vaiheessa kääntänyt uuden lehden elämässäni. En tiedä tapahtuiko se silloin, kun aloitin uudessa työpaikassani vai automatkalla, kun huomasin ettei entisen poikaystäväni ajatteleminen enää itketä. Aika on jännä juttu. Olen kohtalaisen onnellinen, vaikka arvet ovatkin vielä arat.

Niin. Entä sinä? Minkä värisenä sinun elämäsi näyttää? Pysähdy hetkeksi ja katso. Olet sen arvoinen.