En voi muistaa.

Sain blogini nimeen idean jostain biisistä,mutta en muista että mistä.

Höh.

Ei ollu kyllä Stellan levyn mukaan.

Tietäiskö kukaan?

Löytöjä ja aaseja.

Löysin juuri ehkä maailman ihanimman mailin tuolta työsäpon uumenista.Se on lähetetty lokakuussa 2009 ja lähettäjänä on Anna.Oma rakas ystäväni Anna.Voi että.

No Annaa on nyt sitten ikävä.Ei voi mitään. Ehkä seuraavalla Savon reissulla käyn taas siellä, riippuen lähteekö Anna Soankyllään jouluksi. No ehkä se selviää.

No tuo otsikon aasi ei kyllä liity mitenkään Annaan.Toivottavasti.

Tein tänään, tai siis suunnittelin tänään hartautta sunnuntaiksi aasista. Aasihan on hyvinkin raamatullinen eläin. Ja hienon kehyksen olenkin kehitellyt hartaudelle, mutta kai se sunnuntaina sitten muokkautuu viimeisiin uomiinsa niin että sillä on joku järkevä ja lapsen ymmärrettävä loppukin. Ja pitäisihän siihen kehitellä varmaan joku rukouskin. No onneksi tapahtuma alkaa sunnuntaina vasta iltapäivällä niin aamupäivällä on hyvää aikaa pohtia hartautta, sillä huomenna on vapaapäivä enkä ajatellut uhrata ajatustakaan töille. Paitsi jos tulee hyvinkin tylsä hetki niin ehkä sitten. Tai sitten siinä vaiheessa kun ei meinaa uni tulla ihan vaan siksi kun hartaus ressaa. Tiedä sitten sitä.

Voihan aasi. Tiesittekö muuten että aasista puhutaan ristinkantajana.Sillä on nimittäin ristin kuva selässä.

Mutta se nyt taas tästä. Joskus taas lisää.

Niin. Pitää täälläkin hieman hehkuttaa ettei ensi tiistaihin ole enää pitkä aika...

Joulukuu tulla tupsahti.

No se on onneksi kuukausi muiden joukossa, jonka päätteeksi vuosi vaihtuu. Sillä mie en jaksa yhtään sitä hössötystä mikä syntyy kun ei keksi joululahjoja ja kaikilla on kiire ja kaikki tunkee kauppaan.Itse saan aina joulun aikaan paniikkikohtausoireita kaupoissa kun ihmisiä on niin paljon liikkeellä.Siksi mie aina käytänkin pitkän tovin kaupoissa, vietän aikani siellä silleen rennosti.Jos vastaan tulee jotain joululahjamaista niin sitten sen ostan, muuten saatan lähtee tyhjin käsin kaupasta.Onneksi joidenkin tyyppien lahjat on kypsyny jo pitempään ja sen sai tilattua netistä niin ei tartte raahata itteensä kaupunkiin.

No mutta tavallaan mie kyllä ootankin joulua.Ootan sitä tunnelmaa, rauhoittumista, ruokaa ja perhettä.Oon niin onnellinen ettei porukoilla oo joulukuusta ja joulupukinkin voisin skipata, mutta ihanaa on kattella lasten iloa kun pukki tulee ovesta lahjasäkkien kanssa.

On muuten niin että voisin yrittää keretä tänä jouluna kirkkoon.Sillon siellä ei oo tungosta, varsinkaan aamukirkossa sillon seittemän aikaan.Kauneimmat joululaulut oon jo monena vuonna jättäny välistä kun en jaksa tunkee itteeni täpötäyteen kirkkoon.Ja oonpahan saanu laulaa uusinta vihkostakin jo ihan tarpeeksi.

No toivottavasti nää reilut pari viikkoa menee nopeasti ja sitten pääsee rauhoittumaan.

Voihan homoilta hyvää päivää!

Eilen illalla tuli sitten homoilta telkkarista.Kakkoselta ja olisikohan se ollut vähän niinkuin A2-juttu.No olipa siitä taas hirveesti hyötyä.No sai se ainakin facebookissa useiden hengellisten ja yhteiskunnallisesti aktiivisten ihmisten kielenkannattimet löystymään ja sanaisen arkun löystymään.Ohjelma sai paljon kritiikkiä.Lähinnä siksi että kaksi ääri päätä asetetaan yheen tilaan tappelemaan asiasta joka ei tainnut olla aivan selvä, sillä toiset puhui homojen välisistä avioliitoista ja toiset liittojen siunaamisesta.Niillähän on vissi ero!Mutta sitä eroa ei missään vaiheessa tuotu esille eikä näitä asioita erotettu toisistaan.VIRHE!

Itse seurasin keskustelun ehkä ensimmäistä tuntia muutaman minuutin juuri ennen kun alkoi uutiset ja sen jälkeen olin jo valmis vierailemaan eroakirkosta.com-sivutolla!On meillä tässä luterilainen kirkko jonka Raamattutulkinta on 2000 vuotta vanha!Joku mättää...Ohjelman paras kommentti oli nuorelta naiselta joka totesi että matkalla studioon bussissa asiaa puolustavat juttelivat keskenään niitä näitä ja ne jotka vastustivat asiaa pänttäsivät argumenttejaan että osaavat sanoa asiat oikein.

Olen hyvinkin liberaali ja ajattelen että kun yhteiskunta on hyvinkin paljon muuttunut tässä 2000 vuodessa niin olisi varmaan hyvä myös kirkon hieman uudistaa näkökulmiaan.Jos Raamattua pitää tulkita samoin kuin 2000 vuotta sitten niin paljon on jo pielessä tässä kirkossa.Kai tässä pitää rueta itsekin miettimään saanko tehdä töitä seurakunnassa kun olen nainen.

Nuorisotyönohjaajana mietin asiaa nuorisonkin kantilta.Yhteiskunta haluaa olla suvaitsevainen ja ottaa kaikenlaiset ihmiset vastaan sellaisenaan kun he ovat.Mutta nyt tuntuu siltä että kirkko ei ole valmis ottamaan yhteyteensä homoseksuaaleja vaikka kuitenkin opettaa että kaikki ovat Jumalan edessä samanarvoisia, Jumalan silmissä kaunis oli se eräskin slogan varhaisnuorisotyössä (anteeksi väärän termin käyttö!).Kirkko siis viestittää hyvin ristiriitaisia asioita.Kirkkoon ovat tervetulleita homot, heterot,bit, transsut ja muut, mutta kun naimisiin ollaan menossa hyväksytään Jumalan eteen vietäviksi vain heteroiden liitot.Kuitenkin yhteiskunta ottaa kaikkien liitot vastaan, niin avioliitot kuin rekisteröidyt parisuhteetkin.

No muutoshan lähtee ruohonjuuritasosta.Meillä on jo naispiispa, joka kannattaa homoliittojen siunaamista kuten moni muukin piispa.Luulen siis että on vain ajan kysymys kun homot saavat tuoda rakkautensa Jumalan eteen kirkossa.Itsehän voin vaikuttaa asiaan nuorten kautta varovasti.Suvaitsevaisuuttahan se on.

1. Korinttilaiskirjeessäkin sanotaan "Mutta suurin on rakkaus." Näin jään odottamaan kirkon muuttumista.

Np. Hurts - Once (Diana Vickers cover)

Kahvi ja se toinen.

Päivä ei voi alkaa ilman kahvia ja sitä toista! Vai voiko?

Päivä alkaa hyvin jos herää virkeänä, käy aamulenkillä pikkukoiran kanssa, keittää kahvin ja juo sen sen toisen kanssa.Sitten on täysin hereillä.Samalla täytyy tietty kuunnella musiikkia, mutta välillä se on virhe kun sitä jää täysin hallitsemattomasti kuuntelemaan ja kaikki muu unohtuu ja myöhästyy töistä. Damn. No onneksi ei ole työaikaa...

Välillä on sitten niitä päiviä että herää hyvinkin väsyneenä ja raahaa itsensä pakonomaisesti lenkille ja vetää vaatteet niskaan ja menee töihin. Ja ehkä jossain välissä sitten herää kunnolla.Ei siis hyvä. Not at all!

No siis tänäänkin on tuo ensimmäinen skenario voimissaan ja kaiken sen lisäksi istun tässä kirjoittamassa blogia.No ehkä pitää käydä ottamassa se kahvikupponen kauniiseen käteen ja se toinen toiseen ja yrittää sen jälkeen suoriutua töihin.

Vi ses!

Tervetuloa junamatkalle sinne minne et halua tai minne viimeisenä luulisit pääseväsi.

Pimpeli pom!

Katsoin tuossa yhtenä iltana sivusilmällä BB:ia ja kun niillä on siellä menossa Asema (tjsp)-viikkotehtävä, niin siellä kulkee junia ja kovaäänisistä tulee ne perinteiset junaääni kuulutukset.No tuli mieleen viime kesä ja se kun matkustin Evo-Nilsiä-Evo reitin ihan vaan konfirmaation tähden.Jos saan näin ohimennen sanoa , niin oli aika tyhmää käydä olemassa yksi päivä Nilsiässä kun leiriltä olin poissa sitten sen kolme. Nilsiään meno oli oikeastaan aika helppoa, kun Evolta pääsin Jäspin bussilla Kuopioon ja siltä junalla Siilinjärvellä ja sieltä tulikin sitten pappi minua noutamaan.Hienoa.Ei mennyt hermo vaikka juna olikin Kuopiossa myöhässä vartin.No tämä oli siis lauantaina.Sunnuntaina konfis, kahvit ja pullat ja juhlat, maanantaina takaisin Evolle.No. Ensin Nilsiästä bussilla Siilinjärvelle, sieltä junalla Hämeenlinnaan asti, vaihdot oli vain Kuopiossa, Pieksämäellä ja Tampereella.Ja Hämeenlinnasta bussilla Evo-keskukselle ja sukkulabussilla Kilkkeen suoralle.Jee!Tuo reitti oli liian pitkä kun matkustamiseen meni noin 8 tuntia, kun omalla autolla olisin ollut perillä jo viidessä.No omalla autollahan en voinut mennä kun leirin jälkeen oli Suomi-kiertue ulkomaalaisten kanssa.Ja kun se loppui niin piti taas matkustaa junalla.Tällöin juna kulki suoraan Helsingistä Siilinjärvelle.Se oli päivän viimeinen juna ja se kun oli 10 minuuttia myöhässä en kerennyt Nilsiän bussiin, joten olin yötä Helin luona Jännevirralla.Niin ja siis takaisin tuohon Asemaan. Rupesi ihan tekemään mieli matkustaa junalla, kunnes nyt sitten kirjoitin tämän tekstin ja sepostuksen kesän junamatkoista niin olenkin ihan erimieltä.Ja onneksi täällä Juuassa ei ole edes Juna-asemaa, joska pääsisi ties minne.No oma auto on kyllä mukava kun sillä saa ajella minne haluaa ja milloin haluaa.Ainut vaan ettei itse ajaessa voi nukkua tai katsella tietokoneelta elokuvaa, eikä auto itsenäisesti saavuta määränpäätä, vaan sillä voi jopa eksyä.No mutta eiköhän tämän elämän aikana tule vielä junailtua ihan kiitettävästi.

Minulla oli tähän joku syväluotaavampikin juttu, mutta kun pää on laho niin en enää muista sitä.

Elämä.Se se oli.Että elämä on hieman kuin junamatka.Ainut että saat itse ohjata sitä.Mutta elämä kulkee raiteita pitkin jotka on joku asettanut sinua varten.Sillä on määränpää ja lähtöpiste.
Rata kulkee ylä- ja alamäkiä ja kaartelee välillä. Välillä rata on huonossa kunnossa ja välillä voi juna voi mennä hyvinkin lujaa hyvän radan takia. Välillä pitää pystähtyä päästämään kiireisempiä junia ohi ja välillä pitää pysähtyä tankkaamaan. Silloin tällöin kahden eri junan radat risteävät ja niitä voi mennä vierekkäinkin ja sitten ne voivat erota. Emme kuitenkaan koskaan voi tietää mitä radan varrella on tai missä päätepysäkki loppujen lopuksi on. Vai katkeaako rata kesken kaiken.

Tutkimattomat ovat Herran tiet.

PuNainen - Pukeudu Punaiseen Päivä.

Tänään on siis yllämainittu päivä ja punaistahan pitäisi olla päällä.Voisi ollakin jos joku olisi kertonut tällaisenkin päivän olemassaolosta!Nyt minulla on Raffunkeltaruskea huppari päällä ja se mitä punaista päällä on U2:n kiertuepaidassa oleva =-merkki.Eli se siitä.

No kerronpa hieman tähän väliin että miksi tällaista päivää vietetään (siis suoralainaus www.punainen.fi-sivustolta.):

Valtakunnallinen Pukeudu Punaiseen Päivä torstaina 23.9.2010

Suuren suosion saavuttanutta Pukeudu Punaiseen Päivää vietetään tänä vuonna torstaina 23.9.2010! Päivä on osa Suomen Sydänliiton NaisenSydän-ohjelman toteutusta. Mallina tapahtumalle on Amerikan Sydänjärjestön Wear Red Day. Pukeudu Punaiseen Päivän tavoitteena on lisätä tietoisuutta naisen valtimotaudeista ja tehdä tutuksi punainen mekko naisen sydänterveyden tunnuksena.

Näin.Mutta se että mitä minä olen nyt tässä sanomassa on seuraavaa: MIKÄ IHME JA KUMMA ON KEKSIÄ JOKAISELLE VUODENPÄIVÄLLE JOKIN YLEISMAALLINEN ERIKOISPÄIVÄ?!

Tänään on tämä PuNainen-päivä ja jossain vaiheessa ensi kuussa on Pukeudu Pinkkiin-päivä ja viime sunnuntai oli kansainvälinen puhu piraattia-päivä ja mitähän vielä on tulossa ja jo mennyt.Niin ja eilenhän, tai aikaisemmin tällä viikolla, oli Vietä autoton päivä -päivä, joka ainakin omalta kohdaltani ei onnistunut.Eli siis kohta voisi elää oikein erikoisesti jos eläisi aina jonkun teeman mukaan yhden päivän vuoden jokaisena päivänä.Ei olisi ainakaan tylsää!

Itse jo kerkesin miettiä kun Facebookissa ilmoitin osallistuvani Pukeudu Pinkkiin-päivään, että mitä ihmettä pinkkiä mie keksin päälleni pistää kun vaatekaapissa on vain yksi pinkki paita ja sitä ei voi missään nimessä pitää töissä päällä kun se on PMMP:n Vittu jee-paita.Tai no voisihan sitä kai, mutta enpä kehtaa.Olenhan seurakunnalla töissä ja täällä ei työntekijät kiroile, olemmehan pyhiä ihmisiä (ja paskat!). Nyt mietin että taidan etsiä jostain muuttolaatikosta (joo tavarani ovat edelleen osin laatikoissa ympäri asuntoa) sen minun melkein pinkin huivin jossa on tähtiä ja pidän sitä sinä päivänä kaulassa.Muut saavat vetää pinkeissä vaatteissa minunkin puolestani!Kuten tänään punaisissa.

Ovathan nämä päivät hyviä sinänsä. Tai niiden sanoma ainakin on.Mutta kuinka moni edes on tiennyt tällaisesta päivästä?Ainakin ne jotka kuuntelevat Radio Novaa, koska luin yhdestä blogista että siellä oli mainostettu tätä päivää.No.Minäpä en pahemmin radiota kuuntele.Tänäänkin tietokoneelta kuuntelin Samuli Putroa ja töihin tullessani autossa olisin voinut kuunnella radiota (en missään nimessä Novaa), mutta kaiuttimista soikin Maj Karman pitkään kadoksissa ollut Ukkonen-levy.

Olen siis sitä mieltä että tällaisia päiviä tulisi markkinoida enempi. Varsinkin Pinkki- ja Punainen-päivä ovat tarkoitukseltaan hyvinkin tärkeitä, mutta kuinka moni esimerkiksi nuorista-aikuisista on tällaisista kuullut.Ei varmasti moni.Harmillista.Nämä ovat niitä päiviä joihin toivoisi jonkun tarttuvan ja järjestävän vaikka jonkun heilumispäivän jossain torilla, että päivä saisi julkisuutta ja informaatiota saataisiin jakoon.Esim. kuinka moni lukiolainen nuoris naisenalku osaa tutkia rintansa säännöllisesti?Se on pieni vaiva jolla voi huomata paljon ja ajoissa.En sitten tiedä miten paljon koulussa näistä jutuista puhutaan, mutta itse ainakin muistan aina nukkuneeni terveystiedon tunneilla joten hyvä siitä olisi muistuttaa ihan näinkin.

Ja että saisin nyt tämän tekstini saatettua loppuun totean, että näitä isojen asioiden erikoispäiviä tulisi markkinoida paremmin ja aikaisemminkin kuin samana päivänä.Ja tulisi hieman miettiä niitä medioita mitä kautta niitä myllyttää.Onko se Radio Nova niin hyvä jos halutaan tavoittaa nuoria-aikuisia? (No joo.On esimerkiksi Petra joka kuuntelee autossa aina ja vain Radio Novaa) Tai riittääkö joku tapahtuman luominen Facebookkiin? Ovathan nämä päivät tällaisia jotka eivät kyllä ylitä mediakynnystä, mutta silti. Jokin pieni uutinen vaikka aluelehden sivulla tai nettisivulla ei olisi pahitteeksi.Niin nämä markkinointikeinot ovat niitä joiden kanssa joutuu itse kukin aina kamppailemaan oli asia mikä tahansa.

Ja mitä on tapahtunut sitten esimerkiksi Pyhäinpäivälle?No se on sitten jo aivan toinen juttu...

Lost soul.

Yksi kadotettu sielu pääsi kotiin.Sinne lopulliseen kotiin.Hänelle ei tuntunut olevan täällä paikkaa joten Jumala otti hänet luokseen.Siellä hänelle on paikka.Paikka jossa on hyvä olla iäti.

Matkasuunnitelma.

Nyt on taas tultu siihen pisteeseen kun on hirvittävä into maailmalle, tilillä saldo näyttää nollaa ja töistäkään ei saa ihan noin vaan lomaa.F***!

No kuitenkin anyway ja silleen.Nyt on siis hyvää aikaa tehdä matkasuunnitelmaa ja sitähän olen tässä nyt viimeisen vartin tehnyt.Ainut mitä kyllä tästä suunnitelmasta tiedän on se että se ei tapahdu ihan heti vuoden taikka kahden sisällä vaan sitten kun rakas Anna muuttaa indoihin. Sinne siis matkani kävisi ja sieltä sitten vaikka minne muualle.Ja se on selvää että tämä reissu ei olisi mikään pikavisiitti vaan useamman kuukauden, jos ei jopa vuoden mittainen.

Voi kun se kuulostaa niin hienolta omassa päässäni.Ja tämänkin tekstin kirjoittamisen aikana saan uusia ideoita.Tai siis Anna antaa minulle uusia ideoita.Hienoa!

Ehkä matkasuunnitelmana onkin Afrikan valloitus vuonna 2013!Kuka tietää?Herra yksin.

Käykö täällä koskaan ketään?

Mietin tässä pienessä mielessäni että käykö täällä ketään lukemassa näitä tekstejä?

Jättäisitkö jonkun merkin itsestäsi jos kävit :)

Mikä maa valitaan?

Pitkästä aikaa minulla on semmoinen olo että voisin muuttaa ulkomaille ja jäädä sinne.Olen toisissaan katsonut lähetin paikkoja ympäri maailmaa ja eri järjestöiltä. Nyt enää pitää miettiä että odottaako siihen asti kun saa virkavapaata vai pitäisikö vain lähteä.Kauas ei tarvitsisi lähteä sillä silloin voisin ottaa Eetun mukaan, mutta toisaalta kyllä tolle pojalle taatusti uusi perhe löytyisi.

Tuntuu juuri siltä ettei minulle ole paikkaa täällä Suomessa vaan pitää lähteä kokeilemaan maailmaa.

Toisaalta voisi opiskella ensin papiksi jolloin olisi helpompaa saada töitä ulkomailta.Voi että kun vaan ahdistaa tämä maa.

Galleriasta.

Anyone there?

Onko siellä ketään?
Välitätkö oikeasti?
Tekisitkö minut iloiseksi?

Viivy hetki kanssani.
Keskustele.
Vietä kanssani aikaa.

Olen niin yksin.



Sunnuntai

Sade rummuttaa ikkunalautaa.
Ulkona on harmaata.
Lämmittäisi se aurinko taas joskus kunnolla.
Jos se lämmittäisi minuakin.
Sillä nyt minulla on kylmä.
Yksinäisyys kalvaa sisimmässä.
Ja ikävä pistää rinnassa.
Tahtoisin liikkua.
Matkustaa.
Tanssia läpi yön.
Juhlia.
Pitää hauskaa.
Rakastella niin että lakanat olisivat läpimärät.
Huutaa kiihkosta.
Nauttia.
Nauttia läheisyydestä.
Olla kainalossa.
Olla vaiti.
Katsoa ja kuunnella.
Silloin olisin onnellinen.

Ärrinmurrin!

Onpa taas hieman masentava päivä ja päätinkin siksi kirjoittaa tänne myös masentavan tekstin.Eli siis valitan kaikesta.

1.Ostin tänään 4 kappaletta ruuveja.Ne maksoivat huikeat 15 senttiä.No hyvät on ruuvit, mutta ne on hieman liian pitkiä kun en oikein jaksa ruuvata niitä käsipelillä seinään.
2.Mörön takapuoli.On se oikeesti aika *ittumaista asua tälleen keskellä ei mitään, kun kaikkialle on vähintään 45 km matkaa.
3.Aamunavaus.Huomenna on aamunavaus, jonka sain äsken suunniteltavakseni ja sen kyllä suunnittelinkin.Olisin halunnu hieman enemmän valmistautua.
4.Liikkumattomuus.Kun en oo kunnolla käyny lenkillä koko kesänä niin nyt on sitten koko ajan penikat kipeenä kävelemisestä.Koira on kyllä <3
5.Mokkula.Toimii kun haluaa toimia.
6.Raha.Siitä on aina puutetta ja se aiheuttaa vaan hankaluuksia.
7.Miehettömyys.Kuka nyt laittaa mun hyllyt seinille tai vaihtaa talvirenkaat?
8.Asunnossani on yläkaapit ihan liian korkealla.Kaksi ylintä hyllyä taitaa jäädä taas kerran tyhjiksi kun en jaksa mitään sinne laittaa kun en yletä niitä sieltä helposti ottaa pois.
9.Ihmisten saamattomuus.Mikään ei ole raivostuttavampaa kun ihmiset joidenka pitäisi jotain tehdä mutta ei saa sitä tehtyä.Varsinkin silloin jos se niiden tekeminen koskettaa toista ihmistä (lue:minua) niin pitäisi hieman miettiä mikä on tilanteessa parhaaksi.Ja joskus asiat on vaan parempi sylkästä pihalle kun aiheuttaa bipolaarihäiriöitä toiselle.
10.Asioiden kaunistelu.Ei ne asiat kaartelemalla kauniimmiksi muutu.Tässä vähän sama kun edellisessä.Loppujen lopuksi se sattuu enemmän."Vika ei missään nimessä ole sussa..." - Haista v****!
11.Kalenteri.Inhottaa kun pitäisi tietää jo vapaapäivät eikä edes kaikki työtehtävät ole tiedossa.
12.Ärsyttää kun kaikki aina vaan ärsyttää.Voisko joskus käydä jotain yltiöpositiivista ja ihanaa?

Eiköhän tämä tässä.Palaillaan.

Pakkaamista.

Hei rakas blogi.Siitä onkin jo tovi kun olen viimeksi tänne kirjoittanut.Monta kertaa olen kyllä ajatellut kirjoittaa, mutta kun olen kokenut sen turhaksi niin se on sitten jäänyt.

Voisin nyt ensinnäkin kelata kesän läpi.Neljä leiriä, ei yhtään vapaata sunnuntaita ja mahtavia hetkiä.Monta sataa kuvaa.Yksi retkahtaminen, darratyöpäivä ja ihastuminen, joka loppui yhtä nopeasti kun alkoikin.

Jos olisin ollut fiksu olisin pakannut elämäni täällä Nilsiässä jo kesän aikana, mutta kun eihän minulta sellaista voi odottaa niin teen sen nyt.Keskellä yötä kun ei nukutakaan.Pelottaa että minulla alkaa taas huonot ajat, vaikka kaikki pitäisikin olla hyvin kun on uusi työ ja kaikkea.Olo tuntuu hieman maaniselta ja siitä en tykkää yhtään.

Olen nyt lomalla.Huomenna alkaa viimeinen viikko.Uudet työt ahdistaa ja samoin myös muutto.Huomenna menen katsomaan uutta kämppää.Jos edes jossain vaiheessa saisi muutettua niin olisi ihan jees.

Parasta tässä lomassa on ollut se että olen saanut hoitaa sosiallisia suhteitani rakkaiden ystävien kanssa.Ja on se ollut ihan mukavaa olla kotona vaikka siellä ei pää kauaa kestä ja pitää liikkua.Onneksi on voinut käydä mäellä.

Lauantaina on Enilan ja Kiken häät.Tätä on odotettu koko kesä.Toivottavasti muistan kaiken mitä minun pitää muistaa hoitaa.No teen huomenna ehkä sen listan.Nyt juon hieman vettä ja sitten irroitan verhon kuunnellen uutta soittolistaa spotifysta.

Juuka.

Voi että.Oon ollu onneni kukkuloilla maanantaista lähtien.
Mie sain sen viran Juuasta ja sinne matkani käy ja alotan siellä 1.9.!
Mahtavuutta!

Nyt sit ettimään omaa autoo :P

Työhaastattelu.

Miulla olis huomenna työhaastattelu.Hieman pistää miettimään ja jännittämään, mutta kai se menee ihan hyvin.Oliskin oikeen kivaa saada virka, ettei enää tartteis tehä pätkätöitä ja pääsis alottamaan mahdolliset opiskelut oikeen kunnolla.

Nyt sitä miettii että mitä sitä laittais päällensä että antais hyvän kuvan ittestään ja samalla miettii kans niitä vaikeita kysymyksiä joita aina kysytään ja joihin en oikeen osaa sannoo mitään.

Mutta kaipa mie rukkoilen tänä iltana, että saisin sen paikan.Vaikka tiedänkin että Herra ei anna sitä mitä ihminen haluaa ja tahtoo vaan sen minkä Hän näkee ihmiselle tarpeelliseksi.

Huomenna sen sitten tietää miten se meni.Toivottavasti hyvin.

Äitienpäivä.

Joskus sitä vaan toivoo että sais olla äitin luona.Varsinkin tälläsenä päivänä kuin äitienpäivä.No onneksi ei ole enää kuin kolme päivää töitä ja sitten pääsen kotia juhlimaan äitin syntymäpäiviä.Ja saan tehhä taas kaikkee hyvvää.Lovin' it!
Siis ihan oikeesti ootan sitä hetkee kun saan tehhä voileipäkakkuu ja kakkuu ja jotain muutakin.Vähiten kyllä ootan sitä että pittää olla piikana ja palvelijana.No ehkä sekin onnistuu kuhan vaan saa olla kotona ja vapailla neljä(4!!!!) päivää.WAU!!!

No se on torstaina.Sitten mie ootan perjantaita.Olis sillon tarkotus nähhä kaveria jota oon nähny viimeks joskus tammi(?)kuussa.

Voi Anna.Voitasko leikkiä samalla hiekkalaatikolla taas?Puhuttas kaikista paskaa (Joo!Ei oo oikein ei!Kyllä mie sen tiiä kun niin opetan nuorillekin, mutta välillä se on vaan hyvästä!) ja parannettais maailmaa.Oltais vaan ja kumottais siideriä.Vai lähettäiskö Malibuun?Tai vaikka Istanbuliin?Voitas pelata kans Aliasta niin kun sillon joskus kun osattiin kaikki sanat ulkoo ja niihin selitykset.

Tänään on ollu vapaapäivä.Oon vaan löhöilly sängyssä ja nukkunu.Yhen koneellisen pesin kyllä pyykkiä tossa yhessä vaiheessa ja söinkin vähän.Ja piti vessassakin käydä.Enää puuttuu se että paistais aurinko, mutta kun ei niin ei.Se ei nyt hirveesti kyllä haittaa.Nää on niitä elämän pieniä iloja.Eetu vaan puuttuu tosta jaloista pyörimästä.

Voi Eetu.Tällä viikolla ei hirveesti oo kerenny olla sitä ikävä, mutta keskiviikkona mie taas saan sen viereen.Se on sit taas kaks viikkoo minussa kiinni kun silläkin on ollu ikävä.Voi pikkukoira <3

Niin ja olin leirillä pe-la tulevien isosten kanssa.Huhhuh.Olisin oottanu helppoa leiriä kun kyseessä oli isoset, mutta luulinpa väärin.Tais ollakin varkkarileiri siinä sitten.No eilinen mentiin neljän tunnun yöunilla.No onneksi pääsin sitten lepäilee Helin luo.Syötiin,saunottiin ja katteltiin televisiota.Ehkä ihan hyvä lasku vapaaseen leiriltä.

Yöllä näin unta hevosesta.Joo.Ehkä jonain päivänä mulla sit on semmonen.

Nyt tahtoisin jottain hyvvää, mutta en jaksa mittään käydä ostamassa.Ehkä ihan hyvä.Syön kiivejä vaikka ne kutittaakin suuta.

Np. The White Stripes - Seven Nation Army - live

Palaillaan.

+1 ja Manchester. Ja pari muutakin.

No enpäs ole pitkään aikaan kirjuuttanu tänne mitään.Viimeksi kirjoittaessani vai toissa kerralla olin lukemassa muistaakseni Dead as a doornailiä.No.Kohta on sen sarjan kaikki kirjat luettuna.Se kertoo paljon minun elämästä.Töitä,koiraa ja lukemista.

No mutta +1 tuli tuossa vähän aikaa sitten.Ei juhlittu.Enkä kyllä olis halunnukaan.Kakkua sain Lassen kanssa samana päivänä ja lahjat kans.Paras lahja oli kyllä toi turkoosi matto.Niin minä kuin Pikkukoirakin tykätään siitä.

Tuossa viime viikonloppuna tuli pyörähdettyä Mansessa tapaamassa kavereita.Pikkukoirakin oli mukana.Kävin kavereiden tallilla morjestamassa 13 karvaturpaa ja olinpa siellä sitten orjanakin.Pääsin minä ratsastamaankin.Näin minä muitakin ystäviä.Ainakin ne pakolliset.Onneski.Enpähän saa siitä huutia myöhemmin.Oli aivan mahtava reissu,mutta samalla hyvin väsyttävä.

Ja olenhan minä tässä hakenut kouluunkin ja kattellu töitä.Kattoo sitten mihin sitä lusikkansa pistää.

Ja tällä hetkellä vituttaa eniten kaikki.Ja tylsistyttää.Tuntuu että oon tehny niin paljon töitä että en oo ees kerenny hyvin nukkumaan.No ensi viikko on onneksi hieman helpompi vaikka sunnuntaina onkin perheen päivä,mutta se nyt onkin helppo päivä kun mie vedän lapsille askarteluja."Jee".

Haaveissa olis tällä hetkellä saada uudet gore-housut,uusi rinkka,etelän reissu ja sukelluskurssi.Ratsastustunneillekin tekis hirveesti mieli,mutta....

No palataan sitten taas astialle muutaman kuukauden päästä.

Ajattelin kirjoittaa tänään blogiin jotain.

Jotain.

En sitten tiedäkään mitä tänne kirjottaisin.

Niin.

Mun elämä.Milloin siitä tuli näin tylsä?

Enpähän tuota tiedä mistä tämänkin alottais.Pakkasin.Muutin.Alotin työt.Teen töitä.Oon pikkukoiran kanssa.Siinä viime aikasimmat kuulumiset minun elämässä.Briti booooring,ain't it.

Sunnuntaina tunsin koti-ikävää.Varmaan siksi juuri kun tiesin pääseväni kohta käymään kotona.Ja siihenhän sitä jaksaa laskea päiviä.Ja olin tänään töissä hyvin iloisesti yllättynyt kun minulle sanottiin että huomenna on jo keskiviikko kun yritin väittää sen olevan huomenna tiistai.Heh.It's me.Blondie!

Niin työt.Suurimman osan vapaa-ajastanihan menee siihen.Juu-u.Töissä on ihan mukavaa.Aika menee kuin siivillä kun suunnitellaan Ryöstöretkeä.On jo paljon tehtynä ja bändinkin sain sinne hommattua.Punainen lanka tulee sinne soittamaan.Ja voi että minä oon menettäny projektin kanssa hermoni jo miljoona kertaa kun se on ollu ihan tajuttoman levällään, mutta nyt se rupee supistumaan ja tekemättä olevien tekemisten määrä vaan pienenee.Huomenna teen staffi-kortit yms.Ja pitäshän sitä käsiohjelmaan keksiä jotain kirjotettavaa silloista ja varsinkin elämän silloista, mutta writer's block on iskeny jo kaks päivää ettei oo oikeen ajatus luistanu.Tässä samalla pitäs sitten miettiä nuorten iltoja yms.Mutta ne nyt menee ihan omalla painollaan.

Ja mukavintahan tässä on se että kun tää projekti on ohi alkaa Kilkkeen Suomi Tourin suunnittelu.Aivan mahtavaa.No sen aikataulu ei onneksi ole ihan se neljä viikkoa, mutta ei siihen ole saatu aikaan oikein mitään aikaiseksi.Ja sekös on hyvin hyvin epämiellyttävää ja varsinkin kun ei taaskaan oikein tiedä mistään mitään sen suhteen että mitä siihen pitäisi ottaa huomioon.No.Eiköhän sekin selviä kun saa porukan kasaan ja viisaat päät yhteen.

Olen kyllä hyvin onnellinen että minulla on tuo pikkukoira joka jaksaa minut raahata suoraan sängystä lenkille 26 asteen pakkaseen ja muutenkin lenkille useamman kerran päivässä.Ja kyllä Eetu muutenkin valaisee minun elämää.Enpä tietäis mitä tekisin jos pikkukoira ei olis täällä. <3
Tarttettais vaan enempi koirakavereita, niin toi pääsis purkaa energiaa ulkona juoksemalla.Sillä esimerkiksi tänään se oli repiny paketillisen terveyssiteitä ympäri kämppää.Välillä terrorisaation kohteena on mainokset ja välillä rasvapurkit.Mutta onneksi saatiin halko niin on jääny jalkalistojen pureskelu vähemmälle.Höpsö koira.Menis vaan tää murkkuvaihe nopeesti ohi niin ei tartteis joka päivä töiden jälkeen oottaa yllätystä lattioilta, eikä tartteis aina suuttua.Höpsö, mutta rakas.

No mutta nyt minä taidan mennä lukemaan hieman Dead as a Doornailia, eli Sookie Stackhousen 5. osaa.Ai että tykkään noista kirjoista.Hyvää ajanvietettä in deed.Suosittelen kaikille joiden mielestä Twilightit oli ihan hyviä, koska nää on miljoona kertaa parempia!

Herra.Kuule minun ääneni.

Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.
Kuule minun ääneni.
Pimeydessä minä kaipaan valoa, Herra.
Kuule minun ääneni.
Erämaassa minä etsin elävää vettä.
Kuule minun ääneni.
Anna minun sydämeeni uusi laulu.
Kuule minun ääneni.

Herra.Kuule minun ääneni.

Joulua,uusia vuosia,pakkaamista ja muuttoa.

Viimeisiä laatikoita tässä pakkailen ja muutenkin järkeilen että mitä sinne nyt ekalla kertaa kannattaa ottaa mukaan.Huoh.Huomenna muutto.Uusi vuosi tuo tullessaan vaikka mitä uutta.Mahtavinta on se että pääsen neukkareille jotka on parin viikon päästä.Kuhan sinne asti selviää niin kaikki on ok.

Terkkuja kaikille rakkaille.Tulkaa ihmeessä käymään.